lauantai, 27. huhtikuu 2013
Olavi Virta
lauantai, 27. huhtikuu 2013
Henkilötiedot
maanantai, 22. maaliskuu 2010
Janottua ( opittua )
VERKOSTO-OSAAMINEN ON janottua taitoa työelämässä. Yritysten ja yhteisöjen kielessä se on osa menestyksen rakentamista ja siihen on monesti ladattu myös kovia tulosodotuksia.
Mutta voisiko kaikki kuulostaa pehmeämmältä ja verkosto-osaaminen tarkoittaa välittämistä toisesta ihmisestä? Jokainenhan on menestyäkseen suuresti riippuvainen lähimmäisten osaamisesta: kun jaksaa antaa ja auttaa, saa apua myös itse.
Verkostot eivät toki ole tämän päivän ilmiö. Niitä syntyi aikoinaan puolivahingossakin, koska ihmiset olivat sosiaalisesti ja taloudellisesti enemmän riippuvaisia toisistaan kuin nykyään.
Koulut ovat luoneet pohjan monelle verkostolle, kuten Hämeenlinnan lyseon pojille, joiden nimiä itse kukin on koulussa päntännyt: Cajander, Leino, Paasikivi, Setälä, Sibelius...
KESÄ SEKÄ kirjakaupat ja antikvariaatit ovat minulle jokavuotinen yhdistelmä. Vietän niissä monta lomapäivää painotuotteita silmäillen, hipelöiden, jopa nuuhkien. Kirkkonummen perinteikkäästä kirjakaupasta ostin Kirkkonummen yhteiskoulun ja lukion 50-vuotisesta taipaleesta kertovan uunituoreen teoksen, jossa entiset oppilaat ja opettajat kirjoittavat ennen muuta muistoja toisistaan.
Pitkään Kirkkonummella asuneelle paljastui nopeasti, että Kirkkonummen yhteiskoulu ehti jo 1950- ja 60-luvulla synnyttää melkoisen verkoston kasvateistaan. Sittemmin koulun oppilaita ja myös opettajia saattoi löytää muun muassa eduskunnasta, Kirkkonummen virkakunnasta, paikallista luottamuselimistä ja johtavan sanomalehden toimituksesta.
VEIKKAAN, ETTÄ Kirkkonummen yhteiskoulun verkosto on monesti vetänyt yhtä köyttä, vaikka muut eivät ole sitä huomanneetkaan. Yli ja ohi erilaisten aatemaailmojen. Läntiselle Kirkkonummelle kehittyi Kirkkonummen yhteiskoulun suojissa vastaavanlainen verkosto, mutta hieman myöhemmin.
Näiden verkostojen voima on ollut paikallisuus. Nykykoulut kilpailevat opiskelijoista, ja verkosto muodostuu kenties enemmän opiskelijoiden linjavalintojen kuin paikallisuuden pohjalta. Kirkkonummen identiteetille jää siis haastetta.
Muuten: Kirkkonummen yhteiskoulun ja lukion seniorit suunnittelevat varmaankin myös matrikkelin julkaisemista. Maltan tuskin odottaa.
keskiviikko, 10. maaliskuu 2010
TALOUSPOLITIIKAN KOUKEROITA
Näinä aikoina talousuutiset herättävät jatkuvasti enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia.
Tälle globaalille talouskriisille ei ole olemassa samantyyppistä edeltäjää, joten siitä toipumistakaan ei kukaan osaa kunnolla ennustaa.
Samasta syystä myös talouspolitiikkaa kehitetään nyt lennossa.
Hyväksi koettuja patenttiratkaisuja ei ole käytettävissä sen paremmin maailman keskuspankkiireilla kuin valtiovarainministereilläkään.
Maailman julkista taloutta riivaavat talouskriisin jälkeen valtavat alijäämät.
Suomenkin julkisen talouden vaje on mittava, mutta silti se kalpenee monen muun maan tilanteen rinnalla.
Ikävämpi puoli asiassa on se, että olemme nyt vajeinemme kaikki samassa veneessä.
Ei ole yhteisvaluutta eurossa mukana olevaa maata, jonka tapa hoitaa omaa julkista talouttaan olisi yhdentekevä asia meidän suomalaisten kannalta.
Pörssit ja rahamarkkinat reagoivat talousuutisiin herkästi ja usein myös ylilyöden, kuten tapansa on. Nousut ja laskut ovat markkinoilla voimakkaita.
Talouskatastrofi romahdutti pörssikurssit pohjamutiin. Nyt pörssin nousua on riittänyt jo pitkään. Toisaalta se kuoppakin, josta pörssi vuosi sitten nousuun lähti, oli ennätysmäisen syvä.
Kaiken markkinahälyn keskellä on vaikeaa tehdä talouden kehityksestä luotettavia ennusteita vähänkään pidemmällä sihdillä.
Yritysten odotukset tulevasta ovat kohentuneet ja kuluttajien usko tulevaisuuteen on pysynyt vahvana.
Nousu on jo alkanut, mutta kuinka voimakas ja kestävä se on?
Entä mitä talouspolitiikalle ja budjetille tapahtuu, jos niiden pohjana oleva ennuste osoittautuu huomattavan epävarmaksi?
Kaikeksi onneksi ennustepoikkeamien vaikutus julkiseen talouteen on suurelta osin automaattinen ja vieläpä oikeansuuntainen. Niin kutsuttu finanssipolitiikan automatiikka tasaa osaltaan suhdanteiden vaihtelua.
Talouden kääntyminen nousuun lisää verotuloja ja hillitsee menojen kasvua.
Ennusteita paremmaksi osoittautuva talouskehitys korjaisi siis automaattisesti julkisen talouden tasapainoa, ja tähän kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä.
Talouspolitiikassa onkin juuri nyt tärkeintä vaalia talouden ripeän elpymisen edellytyksiä.
Verotuksen rakenteellisella uudistamisella on tärkeä osa, kun haluamme edistää talouden paluuta kasvun tielle, kohentaa kilpailukykyä ja parantaa työllisyyttä.
Tällöin jotkin verot kevenevät, toiset voivat myös kiristyä.
Verotuksen kokonaistaso täytyy kuitenkin pitää määrätietoisesti kurissa, jotta myös yksityinen sektori saa riittävästi tilaa hengittää ja toipua taantumasta.
Yleinen verotuksen tason kiristäminen leikkaisi helposti orastavalta talouskasvulta siivet, joten sille tielle ei pidä taantuman jälkeen sortua.
Yksi asia kumminkin on varmaa - vaikka tätä mietinkin - niin ei pidä tässä tilanteessa rakentaa lisää ydinvoimaa vaan etsittävä muut ratkaisut - taloustaantuman keskellä - olkoonkin että Suomi on tulevassa ajassa aika ikävässä tilanteessa ja riippuvuus-suhteessa muihin maihin
maanantai, 8. maaliskuu 2010
