Kirjoittaja
Tervetuloa näille vaatimattomille kotisivuille joiden tarkoituksena on pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin ja kaikkiin tuttuihin ympäri maan, mutta myös ulkomailla asuviin. Toivottavasti viihdyt ja lisäät tietojasi että voisimme pitää yhteyttä ja kuulla mitenkä elämä on meitä vienyt eteenpäin.
|
22.03.2010 - 14:11
VERKOSTO-OSAAMINEN ON janottua taitoa työelämässä. Yritysten ja yhteisöjen kielessä se on osa menestyksen rakentamista ja siihen on monesti ladattu myös kovia tulosodotuksia.
Mutta voisiko kaikki kuulostaa pehmeämmältä ja verkosto-osaaminen tarkoittaa välittämistä toisesta ihmisestä? Jokainenhan on menestyäkseen suuresti riippuvainen lähimmäisten osaamisesta: kun jaksaa antaa ja auttaa, saa apua myös itse.
Verkostot eivät toki ole tämän päivän ilmiö. Niitä syntyi aikoinaan puolivahingossakin, koska ihmiset olivat sosiaalisesti ja taloudellisesti enemmän riippuvaisia toisistaan kuin nykyään.
Koulut ovat luoneet pohjan monelle verkostolle, kuten Hämeenlinnan lyseon pojille, joiden nimiä itse kukin on koulussa päntännyt: Cajander, Leino, Paasikivi, Setälä, Sibelius...
KESÄ SEKÄ kirjakaupat ja antikvariaatit ovat minulle jokavuotinen yhdistelmä. Vietän niissä monta lomapäivää painotuotteita silmäillen, hipelöiden, jopa nuuhkien. Kirkkonummen perinteikkäästä kirjakaupasta ostin Kirkkonummen yhteiskoulun ja lukion 50-vuotisesta taipaleesta kertovan uunituoreen teoksen, jossa entiset oppilaat ja opettajat kirjoittavat ennen muuta muistoja toisistaan.
Pitkään Kirkkonummella asuneelle paljastui nopeasti, että Kirkkonummen yhteiskoulu ehti jo 1950- ja 60-luvulla synnyttää melkoisen verkoston kasvateistaan. Sittemmin koulun oppilaita ja myös opettajia saattoi löytää muun muassa eduskunnasta, Kirkkonummen virkakunnasta, paikallista luottamuselimistä ja johtavan sanomalehden toimituksesta.
VEIKKAAN, ETTÄ Kirkkonummen yhteiskoulun verkosto on monesti vetänyt yhtä köyttä, vaikka muut eivät ole sitä huomanneetkaan. Yli ja ohi erilaisten aatemaailmojen. Läntiselle Kirkkonummelle kehittyi Kirkkonummen yhteiskoulun suojissa vastaavanlainen verkosto, mutta hieman myöhemmin.
Näiden verkostojen voima on ollut paikallisuus. Nykykoulut kilpailevat opiskelijoista, ja verkosto muodostuu kenties enemmän opiskelijoiden linjavalintojen kuin paikallisuuden pohjalta. Kirkkonummen identiteetille jää siis haastetta.
Muuten: Kirkkonummen yhteiskoulun ja lukion seniorit suunnittelevat varmaankin myös matrikkelin julkaisemista. Maltan tuskin odottaa.
10.03.2010 - 19:47
Näinä aikoina talousuutiset herättävät jatkuvasti enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia.
Tälle globaalille talouskriisille ei ole olemassa samantyyppistä edeltäjää, joten siitä toipumistakaan ei kukaan osaa kunnolla ennustaa.
Samasta syystä myös talouspolitiikkaa kehitetään nyt lennossa.
Hyväksi koettuja patenttiratkaisuja ei ole käytettävissä sen paremmin maailman keskuspankkiireilla kuin valtiovarainministereilläkään.
Maailman julkista taloutta riivaavat talouskriisin jälkeen valtavat alijäämät.
Suomenkin julkisen talouden vaje on mittava, mutta silti se kalpenee monen muun maan tilanteen rinnalla.
Ikävämpi puoli asiassa on se, että olemme nyt vajeinemme kaikki samassa veneessä.
Ei ole yhteisvaluutta eurossa mukana olevaa maata, jonka tapa hoitaa omaa julkista talouttaan olisi yhdentekevä asia meidän suomalaisten kannalta.
Pörssit ja rahamarkkinat reagoivat talousuutisiin herkästi ja usein myös ylilyöden, kuten tapansa on. Nousut ja laskut ovat markkinoilla voimakkaita.
Talouskatastrofi romahdutti pörssikurssit pohjamutiin. Nyt pörssin nousua on riittänyt jo pitkään. Toisaalta se kuoppakin, josta pörssi vuosi sitten nousuun lähti, oli ennätysmäisen syvä.
Kaiken markkinahälyn keskellä on vaikeaa tehdä talouden kehityksestä luotettavia ennusteita vähänkään pidemmällä sihdillä.
Yritysten odotukset tulevasta ovat kohentuneet ja kuluttajien usko tulevaisuuteen on pysynyt vahvana.
Nousu on jo alkanut, mutta kuinka voimakas ja kestävä se on?
Entä mitä talouspolitiikalle ja budjetille tapahtuu, jos niiden pohjana oleva ennuste osoittautuu huomattavan epävarmaksi?
Kaikeksi onneksi ennustepoikkeamien vaikutus julkiseen talouteen on suurelta osin automaattinen ja vieläpä oikeansuuntainen. Niin kutsuttu finanssipolitiikan automatiikka tasaa osaltaan suhdanteiden vaihtelua.
Talouden kääntyminen nousuun lisää verotuloja ja hillitsee menojen kasvua.
Ennusteita paremmaksi osoittautuva talouskehitys korjaisi siis automaattisesti julkisen talouden tasapainoa, ja tähän kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä.
Talouspolitiikassa onkin juuri nyt tärkeintä vaalia talouden ripeän elpymisen edellytyksiä.
Verotuksen rakenteellisella uudistamisella on tärkeä osa, kun haluamme edistää talouden paluuta kasvun tielle, kohentaa kilpailukykyä ja parantaa työllisyyttä.
Tällöin jotkin verot kevenevät, toiset voivat myös kiristyä.
Verotuksen kokonaistaso täytyy kuitenkin pitää määrätietoisesti kurissa, jotta myös yksityinen sektori saa riittävästi tilaa hengittää ja toipua taantumasta.
Yleinen verotuksen tason kiristäminen leikkaisi helposti orastavalta talouskasvulta siivet, joten sille tielle ei pidä taantuman jälkeen sortua.
Yksi asia kumminkin on varmaa - vaikka tätä mietinkin - niin ei pidä tässä tilanteessa rakentaa lisää ydinvoimaa vaan etsittävä muut ratkaisut - taloustaantuman keskellä - olkoonkin että Suomi on tulevassa ajassa aika ikävässä tilanteessa ja riippuvuus-suhteessa muihin maihin
08.03.2010 - 12:09
Ympärillämme on valtavasti kirjoitusta. Internet on moninkertaistanut ulottuvillamme olevan informaation. Kannettavat viestimet varmistavat, että se saavuttaa meidät myös liikkeellä ollessa. Jokainen voi osallistua tekstin tuottamiseen. Jokainen voi saada tuotoksensa tuossa tuokiossa laajankin ihmisjoukon katseltavaksi ja lu ettavaksi. Kuinka tämä vaikuttaa sanoihin ja sanan käyttöön ? Otsikko on peräisin pitkänperjantain evankeljumista. Ylipapit arvostelivat Pilatusta Jeesuksen ristiin kiinnitetyn taulun ja sen tekstin takia:" Älä kirjoita:" Juutalaisten kuningas". vaan kirjoita hän on sanonut " Minä olen juutalaisten kuningas ". Aijemmin päättämöttömyyttään osoittanut maaherra on nyt suoraselkäisempi " Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ". (Joh. 19: 16-30 ). Sanoilla on merkitystä. Roomalainen maaherra tuli tahattomasti sanoneeksi ja kirjoittaneeksi totuuden Jeesuksesta. Se ärsytti juutalaisia. Pilatus seisoi kuitenkin tämän kerran sanojensa takana. Mutta kuinka on tänään ja nykyisin sanojen ja tekstien tulvan aikana ? Seisommeko sanojen ja kirjoitetun takana ? Usein saa huomata kuinka kirjoitettujen tai sanottujen sanojen takana ei haluta seistä. Asiat joko lausutaan nimimerkin suojasta tai sitten ei tekstejä allekirjoiteta ollenkaan. Sanat kovenevat ja vuorovaikutuksen taso lakkaa. Myös niissä tapauksissa, joissa kirjoittaja on tiedossa, sanojen merkitystä halutaan suhteellistaa. Aikamme ilmiöitä ovat tekstiviestikohut, niihin liittyvät väistelyt, selittelyt, jne. Blogeissa esiintyy kärjistettyjä sanoja ja ilmaisuja, jotta päästäisiin esille ja tultaisiin huomatuksi. Kun jonkun mieltä pahoitetaan, puolustellaan: " Tämä on sarkasmia, ironiaa, huumoria, provosointia - turha siitä on hermostua ". Suhtautumisemme sanoihin on muuttunut. Uskomme edelleen niiden voimaan, koska käytämme niitä. Samalla olemme viestimien tarjoaman vapauden huumassa unohtaneet vastuun. Raamattu opettaa vastuullisen sanan käytöön: " Joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta " ( 1 Piet. 3: 10 )" Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni ( Jaak. 3: 10 - 30 ). Emme saa uhohtaa, että vastuullinen ja kaunis sanan käyttö kuuluu myös nettiaikaan. Kirjoittamisen ja julkaisemisen helppous ei saa provosoida meitä loukkaamaan toisiamme tai kokonaista ihmisryhmää. Periaatteet, jotka rajoittavat meitä elämässä, rajoittavat meitä myös tietokoneen äärelllä - niin myös tämän kirjoittajaa. " Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ".
SähköpostiJätä lukemattomaksi
02.03.2010 - 14:41
Peruspäiväraha/työmarkkinatuki on 25,63 euroa päivältä, ja sitä maksetaan 5 päivältä viikossa.
–Peruspäivärahaa voi saada jäädessään työttömäksi, ellei saa ansiosidonnaista päivärahaa, ja siihen eivät puolison tulot vaikuta. Työmarkkinatukeen ne ja vanhempien tulot vaikuttavat.
–Työmarkkinatukea maksetaan ensi kertaa työtä etsivälle tai yli 500 päivää ansio- tai peruspäivärahaa saaneille.
–Ilman lapsikorotuksia peruspäivärahan/työmarkkinatuen suuruus on keskimäärin 551 euroa kuukaudessa.
–Aktivointilisä nostaa tämänhetkisten päätösten mukaan tukea 4,41 euroa/päivä ja Sata-komiteasta tulossa olevan esityksen mukaan 6 euroa/päivä.
–Aktivointilisä nostaa tuen siten keskimäärin 651 euroon kuukaudessa ja uuden korotuksen kanssa keskimäärin 671 euroon kuukaudessa.
–Tukea korotetaan huollettavina olevien alle 18-vuotiaiden lasten perusteella. Lapsikorotus on yhdestä lapsesta 4,86 euroa/päivä, kahdesta lapsesta yhteensä 7,13 euroa/päivä ja kolmesta tai sitä useammasta lapsesta yhteensä 9,19 euroa/päivä. Tällä ei taatusti tule toimeen mutta ne jotka päättävät eivät taida tietää mitä eläminen Suomessa nykyisin maksaa - siksi kansalaisia on helppo pompottaa luukulta luukulle
26.02.2010 - 14:47
Oppositio ilmaisi välikysymyksellä huolensa köyhyyden lisääntymisestä Suomessa.
Ei ole mitään syytä vähätellä kahdeksatta Vanhasen kakkoshallitukselle osoitettua välikysymystä, mutta täysistunnossa esitetyt perusteet eri hallitusten toimista pienituloisten hyväksi eivät kestä.
Tilastot osoittavat, että aikaisemmat hallitukset eivät yllä yhtä hyvään kuin Vanhasen kakkonen.
Nykyhallituksen toimien ansiosta eläkeläisten ostovoima on kasvanut ja vähimmäispäivärahoja on korotettu sekä opiskelijoiden asemaa parannettu. Veronkevennyksetkin ovat jääneet vähäisemmiksi kuin edeltäjien.
Välikysymyksessä on tapana kysyä, mitä hallitus aikoo tehdä esille nostetun epäkohdan hyväksi ja saman tien arvioida, etteivät toimet riitä, olivat ne mitä hyvänsä.
Välikysymykset ovat menettäneet jo vuosia poliittista voimaansa, koska niillä ei eduskunnan voimasuhteiden takia hallituksia kaadeta.
Silti niitä ei kannata väheksyä, koska hyvä välikysymys poikii parhaimmillaan hyvän keskustelun. Opposition mahdollisuus nostaa profiiliaan on tuolloin parhaimmillaan.
Siksi onkin valitettavaa, että nyt tärkeä aihe vesittyi useammallakin tavalla.
Välikysymyksen laatijat eivät olleet tehneet läksyjään, vaan syyllistyivät populismiin.
Kaiken huipuksi SDP:n ryhmäjohtaja nosti valtiovarainministerin isyysloman tikun nokkaan.
Melskaamisellaan hän vei median huomion aivan toisarvoiseen suuntaan. Sitä vähemmän huomio kiinnittyi mahdollisuuteen, että tuloerot olisivat oikeasti kasvaneet, ja mitä se Suomen mittakaavassa tarkoittaisi.
06.02.2010 - 20:26
OLEN NURMOSSA SYNTYNYT JA EDUSTAN ISOA JASKARI-KORPELAN SUKUA JONKA
SUKUJÄLJET JOHTAVAT VILJAKKALAAN JA IKAALISIIN. SUVUN ALKU LIENEE
KERKKOISTEN SUVUSTA NIMELTÄ NÄVERBACKKA JA TÄMÄ HENKILÖ OLI
NURMON PAPPILAN RENKINÄ - MYÖHEMMIN OSTI MAATA NURMOSTA.
OLEN MUUALLA HIUKAN KÄSITELLYT SUVUN HISTORIAA JOKA ON LAAJA.
PARHAITEN TUTKIMUSTA ON TEHNEET PROF. A.LUUKKO JA PITÄJÄNKIRJURI
TALVITIE JA HEIDÄN TUTKIMUKSENSA ON OLLEET MONILLA KÄYTÖSSÄ.
ON TODETTAVA - ETTÄ OLEN 13 SUKUPOLVI JAAKKO ILKASTA JA NÄIN USEIMMAT
SUURET SUVUT E-POHJANMAALLA ON NÄIN OLLEN SUKUA MINUNKIN SUVULLE,
KATSONET MUUALTA TIETOJA NÄISTÄ ASIOISTA,
ETELÄPOHJANMAAN JUURET SUKUTUKIJOINEEN TEKEVÄT ANSIOKASTA TYÖTÄ
SUKUSELVITYSTEN AIKAAN SAAMISEEN - SAMOIN SUVUILLA ON OMIA SUKUJA TUTKIVIA
SUKUTUTKIJOITA - JOTKA USEIMMAT OVAT REKISTERÖITYNEITÄ JA NÄIN
OMAAVAT VALMIUDET LAAJAANKIN SELVITYKSEEN.
OLE HYVÄ JA KÄYTÄ KERÄÄMIÄNI TIETOJA HYVÄKSESI.
TERVETULOA TUTUSTUMAAN SIVUILLENI
06.02.2010 - 16:46
KUN 60 LUVUN VAIHTEESSA KARKASIN POHJANMAALTA SILLOISTA TYÖTTÖMYYTTÄ PAKOON JASKARI - KORPELAN SEITSEMÄNNEN OKSAN SEITSÄMENNEN HAARAN SEITSEMÄNNEN SUVUN VESANA EN TIENNYT ETTÄ JONAKIN PÄIVÄNÄ JA ELÄKKEELLÄ OLLESSA VIELÄ VÄSÄÄN KOTISIVUJA JA NIILLE KERROTTAVAA JOS JOLLAKIN LAILLA - MENNEESTÄ AJASTA JA JOSKUS JOPA SUOMEN KEHITYKSESTÄ JA POLITIIKKOJEN TEKEMISISTÄ JA TEKEMÄTTÄ JÄTTÄMISISTÄKIN.
KUMPA VAIN JOKAINEN SUOMALAINEN AJATTELISI OMILLA AIVOILLAAN JA TEKISI ASIOITA SEN MUKAAN NIIN ETTEI MATKITA MITÄ MUISSA NAAPURIMAISSA TEHDÄÄN, SE OLISI ERITTÄIN VARTEENOTETTAVA NEUVO - SILLOIN EI NIIN OLISI RIIPPUVAINEN ESIN VAIKKA EU:N TEKEMISISTÄ JA TALOUSLIITON RIIPPUVUUDESTA - OLETTAEN ETTÄ TEKEMISET OLISI KOTIKUTOISTA - ITSE TEHTYÄ
SUOMEN TULEVAT POLVET OVAT MONIEN HAASTEIDEN EDESSÄ JOS OLEMME TEHNEET ARVOVALINTOJA VÄÄRIN TAI JOS ENERGIAN HANKINTA JA VALINTA OLISI VÄÄRILLÄ JÄLJILLÄ - SEN AIKA VAIN NÄYTTÄÄ JA UUDET PÄTTÄJÄT ARVIOIVAT - EN KUITENKAAN HALUISI OLLA SILLOIN NÄKEMÄSSÄ JOS VALINTAMME EI KESTÄISI PÄIVÄNVALOA - SELLAISTAKIN ON HUOMATTAVISSA MAILMALLA,, MM ATOMIENERGIAN AIKAANSAAMAT TUHOT TAI NIILLÄ HANKITTAVA SÄHKÖ - JOKA JOKA TAPAUKSESSA JÄTTÄÄ JÄLKENSÄ TULEVILLE SUKUPOLVILLE - EI KOSKAAN PITÄSI EM VALINTAA TEHDÄ JA JÄTTÄÄ TULEVILLE SUKUPOLVILLE TÄTÄ ONGELMAA SILLÄ TOSIASIASSA SE SITÄ ON
-------------------------------------------------------------
12.05.2008 06:15 | vege43
Suomalaisten paremman tulevaisuuden ja vapauden tiellä on ollut monta karikkoa, vaarallisiksikin kutsutuita. Onneksi ne on nyt sivuutettu ja elämme vapaassa maassa. Kaikkien onneksi on valtarakenteet säilyneet, vaikkakin uhkakuvia taivaalla näkyykin. Omistaminen on noussut arvoon arvaamattomaan ja sillä on jopa kansantaloudellisesti merkitystä joka kaiketi näkyy vasta vuosien päästä. On toivottavaa että se ei jaa kahtia Suomen kansaa ja sen tulevaisuutta. On tärkeää että kun olemme EU:ssa jäsenenä että turvallisuutemme myös taataan, siksi ei tule Nato kysymystäkään sivuuttaa olankohautuksella.
Kuitenkin meidän tulee pitää kiinni kansallisesta puolustuskykyisyydestämme. Vapaassa maassa tuleekin pyrkiä pitämään itsemääräämisoikeus omissa käsissä niin kauan kuin se on mahdollista, eikä sortua ns. ajattelemattomuuteen ja kun uhkakuviakaan ei ole näkyvissä kun puhutaan turvallisuudesta.
Ilmastonmuutokset kyllä rassaavat Suomeakin ja ovat yksi kova uhka maallemme. Asiaan tuleekin paneutua sen tuomalla vakavuudella ja olla muille talousmaille ja talousliiton maille esimerkkinä ilmastonsuojelussa.
---------------------------------------------------
26.02.2008 20:24 |
MERKITTÄVÄ LÄHITULEVAISUUDEN HAASTE on kestävän yhdyskuntarakenteen aikaansaaminen. Tiivis rakentaminen luo myös monia edellytyksiä monille hyvillekkin vaikutuksille, kuten sujuvalle liikkumiselle ja kanssakäymiselle sekä yritysten, oppilaitosten, julkisen vallan ja muiden toimijoiden luovalle yhteistyölle. Onhan kunnat ja kaupungitgin olleet aina verkostoitumisen solmukohtia.
Palvelujen tuotannon ja sen saatavuuden järjestäminen on kuntapäättäjien vaativampia tehtäviä. Kunnan tai kaupungin palveluiden tulee olla laadukkaita. Oleeellista kuitenkin ei ole kuka palvelut tuottaa - vaan että jatkossa useimmiten yksityinenkin yritys voi olla kilpailemessa kolmannen sektorin ja kunnan oman tuotannon kanssa. Myöskään maantieteelliset rajat eivät saa olla esteenä, kun kansalainen tarvitsee palvelua.
Kuntaliitokset on kuntalaisen kannalta useimmiten järkevin tapa palveluiden turvaamiseksi ja tehostamiseksi. Toissijainen vaihtoehto on lähikuntien tiivistyvä yhteistyö. Se ei kuitenkaan saa merkitä uutta byrokratian porrasta vaaleineen ja verotuksineen.
06.02.2010 - 08:20
Vuoden 2010 valtiopäivien avajaiset olivat monessa mielessä elävä todiste siitä, kuinka moni-ilmeinen ja monimutkainen on suomalainen edustuksellinen demokratia. Seuraavassa tekstissä muutamia esimerkkejä:
Puhemiesvaaleista syntyi kohu, kun iso osa kansanaedustajista ei noudattanut eduskuntaryhmien yhdessä sopimaa äänestyskäytäntöä.
Suomalainen demokratia rakentuu yhä voimakkaasti konseksukseen. Jopa tasavallan presidenttikin muistutti avajaispuheessaan sopimusyhteiskunnan olevan maan tapa ja arvostettu sellainen.
On ilmeisen selvää , että toimiakseen monipuoluejärjestelmä vaatii yhteistyötä hallituspuolueiden välillä ja eduskuntatyö vaatii sitä ajoittain myös hallituksen ja oppositionkin välillä. Edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä tosiasiaa, että ryhmäkurin vaatiminen suljetussa lippuäänestyksessä muodostaisi käsitteellistä ristiriitaa, vai muodostaako ?
Ongelman ratkaisemiseksi on esitetty jopa kahta eri mallia. Yhtäältä puhemiesvaaleista voitaisiin luopua lippuäänestyksestä, toisaalta puhemiesvaalit voisivat noudattaa avoimesti eduskunnassa vallitsevia poliittisia valtasuhteita ja näin voisi jonkinlainen demokratiakin toteutua ?
Jos edelliseen päädyttäisiin ainakin konsessus säilyisi puhemiesvaaleissa, kun ryhmäkurista poikkeaminen vaatisi hieman rohkeutta edustajilta - toisin kuin nyt jolloin tehdään sitä sun tätä ? Parasta mielestäni olisi tunnustaa se tosiasia että puhemiehet olisivat äänivaltaisia puolueensa edustajia ja toimijoita, ylenkatsomatta muitakaan puolueita
Puhemiesvaalien ympärillä velloo keskustelut että puhemiehen tulisi edustaa ja puolustaa eduskuntaa ja kansanedustajia jotka nykyisin hakevat turvaa teoilleen ja päätöksilleen itse eduskuntalaitokselta tai sen puhemiehiltä. Jos kantti ei kestä itse vastata teoistaan äänestäjille, ollaan mielestäni jo silloin harhateillä.
Jokainen maan kansalainen tietää että antaessaan valtakirjan äänestyskopissa edustajilleen se on kattava valtakirja ja silloin vastavuoroisesti edustajan tulee kyetä tekemään tiliä niille, jotka häneen ovat uskoneet.
Nykyisestä tavasta poiketen vain todetaan että se on maan tapa - mutta missä asiassa - vaalirahasotkuissako ?
|
Talvikuva olohuoneen ikkunasta
|
