Ympärillämme on valtavasti kirjoitusta. Internet on moninkertaistanut ulottuvillamme olevan informaation. Kannettavat viestimet varmistavat, että se saavuttaa meidät myös liikkeellä ollessa. Jokainen voi osallistua tekstin tuottamiseen. Jokainen voi saada tuotoksensa tuossa tuokiossa laajankin ihmisjoukon katseltavaksi ja lu ettavaksi. Kuinka tämä vaikuttaa sanoihin ja sanan käyttöön ? Otsikko on peräisin pitkänperjantain evankeljumista. Ylipapit arvostelivat Pilatusta Jeesuksen ristiin kiinnitetyn taulun ja sen tekstin takia:" Älä kirjoita:" Juutalaisten kuningas". vaan kirjoita hän on sanonut " Minä olen juutalaisten kuningas ". Aijemmin päättämöttömyyttään osoittanut maaherra on nyt suoraselkäisempi " Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ".  (Joh. 19: 16-30 ). Sanoilla on merkitystä. Roomalainen maaherra tuli tahattomasti sanoneeksi  ja kirjoittaneeksi totuuden Jeesuksesta. Se ärsytti juutalaisia. Pilatus seisoi kuitenkin tämän kerran sanojensa takana. Mutta kuinka on tänään ja nykyisin sanojen ja tekstien tulvan aikana ? Seisommeko sanojen ja kirjoitetun takana ? Usein saa huomata kuinka kirjoitettujen tai sanottujen sanojen takana ei haluta seistä. Asiat joko lausutaan nimimerkin suojasta tai sitten ei tekstejä allekirjoiteta ollenkaan. Sanat kovenevat ja vuorovaikutuksen taso lakkaa. Myös niissä tapauksissa, joissa kirjoittaja on tiedossa, sanojen merkitystä halutaan suhteellistaa. Aikamme ilmiöitä ovat tekstiviestikohut, niihin liittyvät väistelyt, selittelyt, jne. Blogeissa esiintyy kärjistettyjä sanoja ja ilmaisuja, jotta päästäisiin esille ja tultaisiin huomatuksi. Kun jonkun mieltä pahoitetaan, puolustellaan: " Tämä on sarkasmia, ironiaa, huumoria, provosointia - turha siitä on hermostua ". Suhtautumisemme sanoihin on muuttunut. Uskomme edelleen niiden voimaan, koska käytämme niitä. Samalla olemme viestimien tarjoaman vapauden huumassa unohtaneet vastuun. Raamattu opettaa vastuullisen sanan käytöön: " Joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta " ( 1 Piet. 3: 10 )" Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni ( Jaak. 3: 10 - 30 ). Emme saa uhohtaa, että vastuullinen ja kaunis sanan käyttö kuuluu myös nettiaikaan. Kirjoittamisen ja julkaisemisen helppous ei saa provosoida meitä loukkaamaan toisiamme tai kokonaista ihmisryhmää. Periaatteet, jotka rajoittavat meitä elämässä, rajoittavat meitä myös tietokoneen   äärelllä - niin myös tämän kirjoittajaa. " Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ".
Jätä lukemattomaksi